Päihdetilannekyselystä eväitä eteenpäin

Ensimmäistä kertaa (9.9.-13.10.2019) kaikissa Päijät-Hämeen kunnissa sekä Iitissä, Myrskylässä ja Pukkilassa toteutetun Päihdetilannekyselyn avulla kartoitettiin kuntien asukkaiden päihteisiin, tupakka- ja nikotiinituotteisiin (savukkeet, nuuska, sähkösavuke) ja rahapeleihin liittyviä näkemyksiä ja mielipiteitä päihdehaittojen vähentämisen keinoista ja tärkeimmistä ehkäisevän työn kohteista.

Kyselyyn vastasi yhteensä 4308 alueen asukasta, joista alle 18-vuotiaita oli 36 prosenttia. Kyselyyn vastattiin sähköisesti, mutta joissakin kunnissa tarjottiin mahdollisuutta myös paperilomakkeen täyttämiseen. Kyselyn rakenne oli strukturoitu: Se koostui 29 kysymyksestä, joista kolme viimeistä olivat muodoltaan avoimia. Muissa kysymyksissä oli kolme vastausvaihtoehtoa, ja kolmessa kysymyksessä oli mahdollista tarkentaa antamaansa vastausta. Avoimia vastauksia saatiin yhteensä runsaat 6000 kappaletta. Vain osa kyselyn tuottamasta aineistosta on ehditty analysoimaan, ja siksi tarjoamme sitä myös jollekin graduntekijälle, jolla intoa riittäisi tutkia saatuja tuloksia syvällisemmin.

Kyselyn avulla selvitettiin asukkaiden näkemyksiä 1) alaikäisten päihteiden ja tupakka- ja nikotiinituotteiden käytöstä sekä rahapelaamisesta, 2) haittojen ehkäisystä ja vähentämisestä, 3) ongelmien varhaisesta tunnistamisesta ja tuesta sekä 4) ehkäisevän päihdetyön tekemisestä kunnassa. Vastausten lukumäärä vaihteli kuntakohtaisesti melko paljon, eivätkä tulokset siten ole yleistettävissä.

Ehkäisevää työtä tulee tehdä arjessa, yhdessä

Ehkäisevää työtä tulisi vastaajien mukaan tehdään valistusta ja mielekästä tekemistä lisäämällä sekä kehittämällä ja vahvistamalla palvelujen matalakynnyksisyyttä, saatavuutta ja nopeampaa hoitoon pääsyä. Kun vastauksia lukee hieman tarkemmin ehkäisevän työn näkökulmasta, paljastuvat kehittämisen paikoiksi myös asukkaiden osallisuus ja osallistuminen ehkäisevän päihdetyön tekemiseen mm. lakisääteisen lupalausuntomenettelyn muodossa sekä toisaalta sotepalveluissa tehtävän varhaisen tunnistamisen, puheeksioton ja niihin kiinteästi liittyvän mini-interventiotoiminnan kehittäminen. Kysely paljasti myös vastaajien huolen heidän omien läheistensä alkoholin käytöstä (58%). Kolmannes kysymykseen vastanneista oli alle 18-vuotiaita.

Saadut vastaukset antavat eväitä ehkäisevän työn kehittämiseen seuraavina vuosina. HuuMa-hankkeen keskiössä on nuorten huumeiden käytön ehkäisy, ja sen yhtenä sisällöllisenä kärkenä kunnissa nimenomaan vaihtoehtoisen tekemisen lisääminen ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyön vahvistamisesta osana arjen muuta toimintaa. HuuMa-hankkeen osana kehitetään myös koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa käytössä olevan nuorten päihdemittarin (Adsume) kirjaamiskäytäntöjä, mikä ilmiön näkyväksi tekemällä vahvistaa paitsi nuorilähtöisen tiedon saatavuutta, myös varhaisia ja matalakynnyksisiä interventioita. Aikaisessa vaiheessa tunnistettu riskikäyttö tai -käytös ja välitön mini-interventio ehkäisee tutkitusti riskin muuttumista todelliseksi ongelmaksi.

20191001_134521

HuuMa -hankkeessa on mukana 12 kuntaa ja iso joukko toimijoita. Kuva Anne-Marie Haavisto

 

Tietoa, vaikuttavia käytäntöjä ja osallistumista

Lain (Laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä (523/2015)) mukaan kunnan tulee ehkäisevän päihdetyön yhteydessä edistää asukkaidensa osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia päihteiden aiheuttamien haittojen vähentämiseksi viranomaisyhteistyöllä, viranomaisille annettavilla lausunnoilla sekä kunnan omilla toimilla. Päihdetilannekyselyyn saatujen vastausten perusteella kuntalaiset ovat kiinnostuneita (kyllä 41%, ei 24%) kertomaan mielipiteensä, mikäli oman kodin välittömässä lähiympäristössä sijaitsevalle ravintolalle haettaisiin anniskelulupaa tai jatkoaikaa terassianniskeluun. Kyse on lupalausuntomenettelystä, jota pilotoitiin Päijät-Hämeessä (vuosina 2012-2013) sitä kehitettäessä.

Päihdetilannekysely nostaa tarkasteluun mm. PAKKA-toimintamallin käytön ja käyttöönoton mahdollisuudet alueellamme. PAKKA-toimintamalli on vaikuttavaksi todettu työskentelytapa, joka parantaa ikärajavalvontaa vähittäismyyntipaikoissa, vähentää alaikäisten alkoholin ja nikotiinituotteiden saatavuutta, tukee alaikäisten raittiutta, vaikuttaa asukkaiden asenteisiin alaikäisten juomisesta ja tiukentaa päihtyneille anniskelua ravintoloissa. Tällä hetkellä toimintamalli ei ole käytössä alueellamme.

Huolen ilmaisu tulee ottaa vakavasti

Se, että kyselyyn vastaajana, kuntalaisena, lapsena, puolisona, ystävänä tai vanhempana kerrot olleesi joskus huolissasi jonkun läheisen alkoholin käytöstä on hätähuuto. Me suomalaiset haluamme päihtyä ja unohdamme siinä päihtyessämme, että vaikutukset ulottuvat aina itsen ulkopuolelle. Yksi vaikutusmuodoista on se, että joku huolestuu siitä, miten toimimme. Huolen ilmaisu tulee aina ottaa vakavasti, ja siksi meidän ehkäisevää työtä tekevien on palveluja ja tuen muotoja pohtiessamme ja kehittäessämme huomioitava aina ja erityisesti jatkossa myös läheiset ja heidän tarvitsemansa tuki. Yhtenä ehkäisevän työn muotona Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry on järjestänyt alueellamme Ensihuoli-koulutusta, jossa opitaan puhumaan vaikeista asioista kunnioittavalla tavalla, toista rohkaisemalla ja tukemalla. Koulutus on suunnattu mm. henkilöille, joilla on huoli läheisen päihteidenkäytöstä. EHYT ry on myös julkaissut yhdessä Työttömien keskusjärjestön Terveydeksi-hankkeen kanssa Terveydeksi! Ota huoli puheeksi ja opasta palveluihin -käsikirjan (2019).

 

Päihdetilannekysely on tarkoitus uusia mahdollisesti parin vuoden välein. Ajatuksena on, että se toimisi jatkossa yhtenä systemaattisen tiedon lähteenä ja osana ehkäisevän työn alueellista kokonaisuutta.

 

Susanna Leimio, YTM

Ehkäisevän työn seutukoordinaattori

Kategoria(t): Yleinen | Kommentoi

Osatyötyökykyisten työkyky käyttöön – avuksi työkykykoordinaattori ja verkostoyhteistyö

Työ- ja toimintakyvyn määritelmissä liikutaan laaja-alaisempaan suuntaan. Arviointia pitää tehdä entistä monialaisemmin. Työkyvyn rajoitteita ei voida enää nähdä ainoastaan terveydenhuollon diagnostisilla perusteilla vaan työ- ja toimintakykyä arvioidaan mm. kansainvälisen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokituksella (ICF), joka kuvaa, miten sairauden ja vamman vaikutukset näkyvät yksilön elämässä.

Osatyökykyisyyden käsite on tätä kautta myös laajentunut. Palveluverkosto osatyökykyiselle on hyvin rikkonainen ja polku työllistymistä kohti voi sisältää monia kuntoutumista tai työllistymistä edistäviä toimenpiteitä. Samalla myös työelämän vaatimukset ovat lisääntyneet ja työmarkkinat kiristyneet. Osatyökykyisellä työnhakijalla on useimmiten useamman palvelun tarve. Työllistymisen tavoitteen eteenpäin vieminen, polun työllistymiseen usein ollessa monivaiheinen, vastuu asiakkuudesta katkeaa organisaatioiden välillä toimenpiteestä toiseen liikuttaessa. Kuntoutuksen kenttä on edelleen palveluntarjonnaltaan hyvin rikkonainen. Tämä kaikki vaatii osatyökykyisten henkilöiden kanssa työskenteleviltä laaja-alaista osaamista niin palveluverkostosta, työmarkkinoista kuin itse asiakkaan kanssa rakentavasta työskentelystä. Ideaalitilanteessa vastuu asiakkaan prosessista tavoitteeseen nähden olisi yhdellä työntekijällä.

 

Työkykykoordinaattorilta apua osatyökykyiselle asiakkaalle

Hallitus toteutti vuosina 2013-2015 Osatyökykyiset työssä -ohjelman, jossa myös työkykykoordinaattorin toimintakonsepti luotiin. Ote -hankkeen aikana koulutuksen kävi reilut 700 ammattilaista ja koulutukset jatkuvat Kuntoutussäätiön toteuttamana edelleen. Kuntoutussäätiön Marja Heikkilän arvioin mukaan koulutuksen käyneitä olisi nyt valtakunnallisesti noin 1000. Työkykykoordinaattorikoulutus on tarkoitettu ammattilaisille, jotka toimivat osatyökykyisten työllistymistä ja työssä jatkamista tukevissa palveluissa. Sosiaali- ja terveysministeriö kuvaa työkykykoordinaattoreita työelämän, kuntoutuksen, palvelujärjestelmien ja asiakastyön ammattilaisina. Työkyvyn säilymistä edistävän keinovalikoiman ja keinojen yhdistelemisen lisäksi työkykykoordinaattorilla on osaamista osatyökykyisen motivaation ja omatoimisuuden vahvistamiseen ja ylläpitoon. Työkykykoordinaattorilla on välineitä ja valmiuksia, joiden avulla osatyökykyisen kanssa yhdessä työskentelemällä on mahdollisuus löytää ratkaisuja työelämään pääsemiseen tai työssä jatkamiseen. Tietämystä kyseisestä koulutuksesta ja sen tuomasta osaamisesta tarvitaan.

Alueella on koulutettuja työkykykoordinaattoreita, eri organisaatioissa ja tehtävissä. Osaamista Päijät-Hämeessä siis on jo olemassa. Tätä osaamista olisi tarpeellista jakaa myös muiden käyttöön. Etenkin silloin, kun keskustelun keskiössä on tavoitteet osatyökykyisten työllistämisestä. Ja tästähän tällä hetkellä keskustellaan. Hallituksen asettamat työllisyystavoitteet ovat saavutettavissa vain silloin, kun myös osatyökykyisiä saadaan työllistymään.

Hallitusohjelmasta löytyy tavoitteet saada yksilöllisiä, räätälöityjä palveluja osatyökykyisille. Työkykyohjelmassa hallitus lupaa työnhakijan työkykyä edistäviä toimia. Näistä kansanedustaja Hilkka Kemppi kävi puhumassa Vates:n Keko -hankkeen ja Sosiaalialan osaamiskeskus Verson Pähee 2.0 -hankkeen yhteisessä ”Parempia työllistymisen mahdollisuuksia Päijät-Hämeessä” -seminaarissa. Työkykyohjelmassa luvataan henkilökohtaisen palvelun tehostamista mm. työkykykoordinaattoreita TE-toimistoihin lisäämällä. Työkykykoordinaattori-koulutusta pyritään juurruttamaan osaksi olemassa olevaa koulutusjärjestelmää. Juuri työkykykoordinaattoreilta löytyy keinoja osatyökykyisten yksilöllisten ja räätälöityjen polkujen luomiseen.

 

Yhteinen tavoite takaa tuloksellisen yhteistyön

Pelkkä yksittäisten ammattilaisten osaaminen ja verkoston rakentaminen eivät kuitenkaan riitä. Tarvitaan nykyisin paljon esille tuotua palvelujen ekosysteemiajattelua, verkostoja, joissa palvelut täydentävät toisiaan ja jokaisella on oma tehtävänsä yhteisen tavoitteen eteen. Etenkin osatyökykyisten työnhakijoiden kanssa tämä korostuu.

outiblogi

Pysähtyminen yhteisen maiseman äärelle edistää yhteistä näkyä.

Osaamisen ja verkostoitumisen lisäksi on oltava halua tehdä yhdessä töitä saman tavoitteen eteen. Tässä meille haastetta myös Pähee 2.0 -hankkeessa!

 

Outi Sten

Projektisuunnittelija, Pähee 2.0

 

Pähee 2.0 -hankkeen koordinoimana on koottu verkosto Päijät-Hämeen alueella työskentelevistä työkykykoordinaattoreista. Verkostotapaamisiin on toivotettu tervetulleiksi kaikki Päijät-Hämeessä työskentelevät työkykykoordinaattorikoulutuksen käyneet.

Lähteet:

Kemppi Hilkka, 18.11.2019. Puheenvuoro seminaarissa: Parempia työllistymisen mahdollisuuksia Päijät-Hämeessä.

Pääministeri Rinteen hallitusohjelma 2019. Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta.

https://tietyoelamaan.fi/keinot-tyokyvyn-tueksi/kohti-tyoelamaa/kuntoutus_koulutus_tyonhaku/tyokykykoordinaattorin-tuki/

https://stm.fi/tyokykykoordinaattorikoulutus

Kategoria(t): Yleinen | Kommentoi

Tutkimustietoon perustuvaa ja tutkimusta mahdollistavaa tietoa tuottavaa sosiaalityötä

Sosiaalityön tekemisen tulisi entistä vahvemmin perustua tutkimustietoon ja toisaalta myös tuottaa sellaista luotettavaa, rakenteisesti kirjattua tietoa, jota voidaan hyödyntää tutkimuksen tekemisessä. Näitä vaateita asettaa jo tutkijanvalmiuksia tuottava yliopistokoulutus sekä sosiaalihuoltolaki, mutta myös useat viimeaikaiset selvitykset kuten Juho Saaren Eriarvoisuustyöryhmän loppuraportti (2018), Anu Muurin laatima sosiaalihuollon tutkimuksen ja kehittämisen rakenteita käsittelevä raportti (2019) sekä Pekka Karjalaisen, Anna Metterin ja Minna Strönberg-Jakkan laatima Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön tulevaisuusselvitys (TIEKARTTA 2030) (2019). Kahdessa jälkimmäisessä selvityksessä linjataan tutkimuksellisuuden vahvistamisen tueksi sekä suuntaa eli tutkimusohjelmaa että tutkimuksen tekemistä mahdollistavia rakenteita ja resursseja.

 

kirsisuski.jpg

Ehkäisevän työn seutukoordinaattori Susanna Leimio ja Verson johtaja Kirsi Kuusinen-James ajattelevat, että sosiaalityön ja -ohjauksen tutkimukseen ja kehittämiseen on hyvä draivi.

 

Tiekartassa 2030 (2019, 39) esitetään, että sosiaalityön tutkimuksen suuntaamiseksi on tarpeen laatia sekä valtakunnallinen että jokaisen viiden Erva/yhteistoiminta-alueen sosiaalityön tutkimusohjelma. Raportissa nostetaan esiin jo joitain tutkimuksellisia tarpeita kuten tutkimusnäyttöön perustuvien menetelmien tuottaminen sekä palvelujen digitalisointi, joiden osalta tutkimus yhdistyy vahvasti kehittämiseen. Tutkimustietoa nähdään tarpeelliseksi tuottaa mm. vammaispalveluista, mielenterveyden sosiaalisista kysymyksistä sekä terveyssosiaalityön viranomaisvastuuseen liittyvistä kokeiluista. Anu Muurin selvityksessä tutkimusohjelman kestoksi esitetään kuutta vuotta ja haastetaan sosiaalityö laajentamaan tutkimusta laadullisen tutkimuksen painotuksesta myös muiden menetelmien käyttöön ja esim. vaikuttavuustutkimuksen lisäämiseen.

Sosiaalityön koulutusta tuottavat kuusi yliopistoa muodostavat sosiaalityön tutkimuksen pohjan, joiden rinnalle on useissa selvityksissä (ja myös mm. sosiaalityön yliopistoverkoston Sosnetin ja sosiaalialan osaamiskeskusten yhteisessä kannanotossa), esitetty perustettavaksi viisi erva/ yhteistoiminta-aluetasoista sosiaali- ja terveydenhuollon osaamiskeskusta. Tiekartassa 2030 esitetään myös valmisteilla olevien erityisen vaativien lapsiperhepalveluiden (ja mahdollisesti myöhemmin myös muiden substanssialojen) tutkimukseen, kehittämiseen, tuottamiseen sekä perustason konsultointiin keskittyvien osaamis- ja tukikeskusten (OT- keskukset) nivomista osaamiskeskuksiin.

Anu Muurin selvityksessä esitetään sosiaalihuollon tutkimusta varten varattavaksi erillinen VTR- tyyppinen rahoitusmekanismi, joka olisi vuodelle 2020 3 miljoonaa, vuonna 2021 6 miljoonaa ja 2022 10 miljoonaa. Molemmissa selvityksissä esitetään myös rahoituksen varaamista sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiotutkimukseen. Pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelmassa (2019) esitetäänkin sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiotutkimukseen 4 000 000 euroa. Tiekartan 2030 mukaan asia on tärkeä, jotta ”integraatio ei ole sattumanvaraista, vaan perustuu tutkittuun tietoon”. Käytännön tutkimustarpeiden esiin nostamiseen sekä tutkimuksen teon tueksi ehdotetaan nimitettäväksi sekä työelämäprofessoreja jokaiseen sosiaalityöntekijöitä kouluttavaan yliopistoon ja myös vaihtuvien tutkijavakanssien perustamista osaamiskeskuksiin.  Tutkimuksen teon mahdollistamisen nähdään tutkimuspohjan vahvistumisen ohella myös sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointia lisäävänä asiana.

 

Kirsi Kuusinen-James

Johtaja

Sosiaalialan osaamiskeskus Verso -liikelaitos

 

Lähteet

 

Eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän loppuraportti (2018)

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/160706

Pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelma 6.6.2019 OSALLISTAVA JA OSAAVA SUOMI – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161662

Sosiaalihuollon tutkimuksen ja kehittämisen rakenteet uudistuvassa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä. Selvityshenkilöraportti. (2019)

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161579

TIEKARTTA 2030. Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön tulevaisuusselvitys (2019)

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161612

Kategoria(t): Yleinen | Kommentoi

Nopea loikkaus Neljän tuulen junaan projektisuunnittelijaksi

Aloitin työskentelyn Sosiaalialan osaamiskeskus Versossa ja Neljän tuulen hankkeessa Helena Heinosen kanssa huhtikuun 2019 alussa. Itse asiassa tulin joulukuussa 2018 Versoon työkokeiluun ja tuolloin työllistyin valtakunnalliseen PRO SOS -hankkeeseen. PRO SOS -hankkeessa työskentelin Tiina Hämäläisen kanssa. Työskentely Tiinan kanssa alkoi jo kokemusohjauksen palvelupilotti 3:n aikana, joka toteutettiin osana PRO SOS -hanketta ja Päijät-Hämeen osahanketta hankerahoituksella maaliskuusta 2017 joulukuuhun 2018. Tiina ja Helena ovat molemmat huipputyyppejä ja olen päässyt heidän johdollaan hyvin kiinni Verson toimintaan ja tapaan työskennellä.

Neljän tuulen hankkeeseen mukaan lähtö oli ikään kuin nopea loikkaus junaan, sillä hanke oli jo varsin pitkällä; tämä hanke kestää syyskuun 2019 loppuun asti. Hankkeessa on jo tähän mennessä tapahtunut paljon, ja vielä lisää tapahtuu hankkeen loppupuolella. Tässä hankkeessa on erittäin mielenkiintoista olla mukana!

 

Kokemuksista kehittämiseen, kehittämisestä kopinottoon

Neljän tuulen hanke puhuttelee minua monella eri tavalla sekä sosiaalialan asiantuntijaroolissa että mielenterveyspuolen kokemusasiantuntijana. Hanke on saanut alkuperäisen ideansa ja toiminta-ajatuksensa nimenomaan eri alojen kokemusasiantuntijoilta. Tämän hankkeen neljä tuulta, eli osa-alueet, ovat mielenterveys, päihteet, rahapelaaminen ja lähisuhdeväkivalta. Eri osa-alueet limittyvät usein toisiinsa palvelunkäyttäjien arjessa. Näitä tarkastellaan kuitenkin varsin usein erillään mielenterveys- ja päihdetyössä sekä aikuissosiaalityössä yleensä. Miltä palvelunkäyttäjästä tuntuu, jos jokaista ongelmaa varten on eri ammattilainen? Miltä tuntuu jos asioista ei tunnu voitavan puhua samassa yhteydessä? Miltä tuntuu, kun kukaan ei ota koppia kokonaisuudesta?

 

Kuva blogikirjoitukseen

Ei enää yksin. Neljän tuulen hankkeessa tulevaisuus näyttää asiakkaan kokonaisvaltaiselta tukemiselta.

 

Kokemusasiantuntijat siis kylvivät Neljän tuulen idun, jossa eri osa-alueiden mahdollinen saman aikaan esiintyminen ymmärretään ja siten kohdataan kunnioittavasti. Painotus kahdella sanalla: kohtaaminen ja kunnioittava. Vuoropuhelua ja keskustelua käydään ammattilaisen ja palvelunkäyttäjän välillä niin, että palvelunkäyttäjä saa tukea ja apua eri ongelmiinsa yhtäaikaisesti. Mitä tämä sitten vaatii ammattilaiselta? Ennen kaikkea sen, että hän nostaa ensimmäisessä tapaamisessa esille sen ajatuksellisen mahdollisuuden, että asiakkaalla saattaa olla useita eri ongelmia elämässään haasteena. Jos asiakkaalla on esimerkiksi masennusta, hänen muusta elämästä ollaan myös kiinnostuneita. Siis liittyykö arkeen mahdollisesti myös päihteiden käyttöä, entäpä pelaaminen? Mitä kuuluu parisuhteeseen? Työntekijän kuten sosiaalityöntekijän ammattitaito mahdollistaa sen, että ammattilainen selvittää huolella asiakkaan kokonaisvaltaisen lähtötilanteen. Näin voidaan tukea asiakasta aidosti ja tarpeen vaativalla tavalla. Puheeksi ottaminen on kohtaamista ja välittämistä ja vieläpä aitoa sellaista!

 

Varhaisesta vaikuttavaan

Neljän tuulen kehittämishankkeen tärkeänä lähtökohtana on myös eri palvelujen vaikuttavuus ja palvelujen käyttämisestä aiheutuvat kustannukset yhteiskunnalle. Neljässä tuulessa olemme työryhmällä työstäneet ns. esimerkkitapauksia, ”caseja”. Niissä tulee esille neljän tuulen eri problematiikka ja yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset. Neljässä tuulesta tiivistäisin: mitä varhaisemmassa vaiheessa palvelunkäyttäjää tuetaan kokonaisvaltaisesti, sitä enemmän yhteiskunta säästää kuluissa. On parempi puuttua esimerkiksi ongelmalliseen juomiseen, kun maksatulehdukseen tai muihin runsaasta alkoholinkäytöstä tulleisiin vakaviin terveysongelmiin. Tässä on myös inhimillinen näkökulma: kun ihmistä tuetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa asianmukaisesti, hänen elämänlaatunsa arvoa kunnioitetaan.

Neljän tuulen hankkeen tavoitteena on saada käyttöön sellaisia työmuotoja, jotka auttavat asiakasta varhaisessa vaiheessa. Näin kaikki voittavat. Palvelunkäyttäjä saa tukea ajoissa ja yhteiskunta säästää kustannuksissa. Nyt vaan odottelemaan, että hankkeen jälkeen sosiaalityössä työskennellään neljän tuulen ajattelumallin mukaisesti kokonaisvaltaisesti asiakasta tukien.

 

 

Mervi Piiroinen

YTL, projektisuunnittelija

Sosiaalialan osaamiskeskus Verso, Neljän tuulen hanke

Hanke Innokylässä https://www.innokyla.fi/web/hanke5038076
Hankkeen työtila Innokylässä https://www.innokyla.fi/web/tyotila5038106
Hankkeen verstas Innokylässä https://www.innokyla.fi/web/verstas5229665/etusivu
Kategoria(t): Yleinen | Kommentoi

Onko ilmoitusvelvollisuus epäkohdista tuttu?

Sosiaaliasiamiesten v. 2018 selvitykset ovat valmistuneet Itäisen Uudenmaan sekä Päijät-Hämeen alueilla.  Selvitystä varten Sosiaalialan osaamiskeskus Verson sosiaaliasiamiehet kysyivät toimialueidensa kunnilta/kuntayhtymältä mm. sitä, kuinka paljon sosiaalihuoltolain mukaisia epäkohtailmoituksia oli viime vuonna tehty.

 

Sosiaalihuoltolain 48 §:n mukainen epäkohtien ilmoitusvelvollisuus

Vuoden 2016 alusta alkaen sosiaalihuollon henkilöstöllä on ollut velvollisuus ilmoittaa viipymättä toiminnasta vastaavalle henkilölle, jos työntekijä huomaa epäkohtia tai ilmeisiä epäkohdan uhkia asiakkaan sosiaalihuollon toteuttamisessa. Ilmoitusvelvollisuus koskee julkisia ja yksityisiä sosiaalipalvelujen tuottajia.

Sosiaalihuollon työntekijät voivat tehdä ilmoituksen salassapitosäädösten estämättä, eikä ilmoituksen tehneeseen henkilöön saa kohdistaa kielteisiä seurauksia ilmoituksen vuoksi.

Epäkohtailmoituksen tarkoituksena on turvata erityisesti kaikkein haavoittuvimmissa asemassa olevien asiakkaiden hyvän hoidon ja huolenpidon toteutuminen sekä edistää heidän hyvinvointiaan. Epäkohta sosiaalihuollon palvelussa voi liittyä esimerkiksi asiakasturvallisuuteen tai asiakkaan kaltoinkohteluun. Myös yksikön toiminnassa voi olla vakiintuneita asiakkaille vahingollisia toimintatapoja, joita ei ole aiemmin tunnistettu.

Ilmoitusvelvollisuusmenettelyn tavoitteena on, että sosiaalihuollossa havaitut epäkohdat sekä niiden uhat tulisivat nopeasti tietoon ja niihin voitaisiin puuttua heti.

Ilmoituksen vastaanottaneen henkilön tulee käynnistää toimet epäkohdan tai ilmeisen epäkohdan uhan poistamiseksi. Jos epäkohtaa tai sen uhkaa ei korjata viivytyksettä, tulee ilmoituksen tehneen henkilön ilmoittaa asiasta aluehallintovirastolle. Aluehallintovirasto tai Valvira voivat antaa määräyksen epäkohdan poistamiseksi ja päättää sitä koskevista lisätoimenpiteistä.

 

Arvaatko, kuinka monta ilmoitusta oli tehty?

Itäisen Uudenmaan ja Päijät-Hämeen alueen kunnat/kuntayhtymä tarjoavat sosiaalihuollon palveluja yli 300 000 asukkaalle ja alueella työskentelee yli kaksi tuhatta sosiaalihuollon ammattilaista. Sosiaaliasiamiesten kyselyyn saatujen vastausten mukaan sosiaalihuollon epäkohtailmoituksia oli tehty viime vuonna kuitenkin vain yksi.

Onko ilmoitusten vähäiseen määrään syynä se, että sosiaalihuollon palveluissa ei ole ongelmia tai epäkohtia? Vai eikö sosiaalihuollon henkilöstö vielä riittävästi tunne velvollisuudestaan ilmoittaa epäkohdista? Puuttuuko yksiköstä omavalvontasuunnitelma tai eikö se ole työntekijöille tuttu?  Onko kynnys ilmoitusten tekemiseen työntekijöille liian korkea? Voiko olla kyse siitä, että työyksiköissä on vallalla organisaatiokulttuuri, jossa on mahdollista tuoda esiin vain myönteiset ja neutraalit viestit?

IMG-20181116-WA0005

Asiakkaiden oikeuksista täytyy tiedottaa. Kuva Pamela Stenberg

 

Miten kuntien/kuntayhtymien tulisi toimia?

Ohjeet epäkohtailmoituksen tekemisestä tulisi kirjata sosiaalihuollon toimintayksikön omavalvontasuunnitelmaan. Kunnan/kuntayhtymän on myös tiedotettava henkilöstölleen ilmoitusvelvollisuudesta ja sen käyttöön liittyvistä asioista. Sosiaaliasiamiehet pitävät hyvänä Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä alkuvuodesta 2019 laadittua ohjeistusta ja lomaketta epäilmoitusten tekemisestä. Kun ilmoitusten tekemiseen liittyvät menettelytavat selkiintyvät ja ilmoitusvelvollisuus tulee aiempaa tutummaksi, niin ehkä ilmoitusten lukumäärä kasvaa? Tavoitteena on, että sosiaalihuollon palvelujen laatu paranee ja palvelut vastaavat ihmisten tarpeita.

 

***

Sosiaaliasiamiesten v. 2018 selvitykset ovat luettavissa Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän verkkosivulla: https://www.phhyky.fi/fi/yhtyma/verso/sosiaaliasiamies/

Samalla verkkosivulla voi antaa palautetta sosiaaliasiamiesten selvityksestä.

 

 

Sosiaali- ja potilasasiamies Pamela Stenberg

ja sosiaaliasiamies Tarja Laukkanen

Sosiaalialan osaamiskeskus Verso -liikelaitos

Kategoria(t): Yleinen | Kommentoi

Vertaistoiminnalla lisää osallisuutta ja hyvinvointia!

Vertaistoiminnan käsite voidaan määritellä monella eri tavalla ja usein vertaistoiminta, vertaistuki ja vertaisryhmät sekoittuvat keskenään puheessamme. Vertaistoiminnan käsitteellä ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää ja eri toimijat voivat ymmärtää omissa konteksteissaan vertaistoiminnan eri tavoin. Mistä siis on kyse?

Vertaistoiminnan ydin on siinä, että samankaltaisen elämänkokemuksen tai -tilanteen omaavat henkilöt kokoontuvat yhteen ja haluavat jakaa kokemuksellista asiantuntijuutta (tuki, apu, kokemukset, tieto) keskenään. Toiminnan arvoina ovat toisen ihmisen kunnioittaminen ja tasa-arvo. Vertaistoiminta voi toteutua ryhmätoimintana, jossa tavoitteena voi olla mm. nykyisen hyvinvoinnin säilyminen tai edistyminen. Ryhmät voivat olla ongelmanratkaisuryhmiä tai toiminnallisia yhdessäolo- ja aktiviteettiryhmiä. Kuka tahansa voi perustaa vertaistoimintaryhmän, mutta usein vertaistoiminta liittyy eri järjestöjen, organisaatioiden tai yhdistysten toimintaan. Ryhmätoiminnan rinnalla vertaisuus voi toteutua myös kahden vertaisen keskinäisen tuen muodossa. Sosiaali- ja terveyspalveluissa vertaistoiminta voi olla osa palvelutuotantoa, jossa ammatillinen asiantuntijuus täydentyy vertaistoiminnan kokemustiedolla. Palvelutuottajat voivat saada kokemusasiantuntijan kautta arvokasta tietoa ihmisten arjesta ja palveluista. Tärkeää olisikin miettiä, miten tämä tieto saadaan palveluja suunnittelevien käyttöön.

Vertaistoiminta nähdään ennaltaehkäisevänä toimintana, mutta terapiamuotona sitä ei voida pitää. Sillä on hyvin vahva yhteiskuntaa uudistava ja kansalaisaktiivisuutta edistävä merkitys. Wau! Tämän kaltaista toimintaa on ehdottomasti lisättävä!

 

blogipäivi.jpg

Kuva: Orimattilassa Kimmoke -työpajan Petriä ja Petraa kiinnosti erityisesti vertaistoiminta

 

Sosiaalialan osaamiskeskus Verso hallinnoi Pähee 2.0 -hanketta (ESR-hanke vuosille 2019-2020), jossa edistetään työelämän ulkopuolella olevien osatyökykyisten osallisuutta ja työllistymisen mahdollisuuksia Päijät-Hämeessä. Hankkeessa kokeillaan ja otetaan käyttöön uusia toimintamalleja, joita pilotoidaan PHHYKY:n kuntouttavan työtoiminnan ja sosiaalisen kuntouksen työpajoilla.

Olemme iloisia siitä, että vertaistoiminta on yksi hankkeemme piloteista. Järjestämme syksyllä 2019 koulutusprosessin, jossa koulutamme vapaaehtoisia ja asiasta kiinnostuneita työpajojen asiakkaita ja henkilökuntaa vertaistoimintaan. Koulutus toteutetaan viiden päivän kokonaisuutena, jossa tarkoituksena on saada valmiuksia vertaisohjaajana toimimiseen. Koulutuksen jälkeen pilotoimme toimintaa käytännössä. Ajatuksenamme on yhdessä asiakkaiden kanssa rakentaa alueellemme toimiva vertaistoiminnan malli, joka juurrutetaan osaksi työpajojen toimintaa, yhdeksi toiminnaksi muiden rinnalle.

 

” Kun diagnoosina on ihmisyys, me kaikki olemme vertaisia”

 

Päivi Kaukovuo-Nykänen

Projektipäällikkö, Pähee 2.0

 

 

Lähteet:

https://www.toimeksi.fi/kansalais-ja-yhdistystoimijoille/vertaistoiminta/

Laatikainen Tanja (toim) 2010. Vertaistoiminta kannattaa. Asumispalvelusäätiö ASPA

https://www.setlementti.fi/toiminta/kansalaistoiminta/jasensetlementtien-kansalaistoim/vertaistoiminta/

Vertaistoiminta

Kategoria(t): Yleinen | Kommentoi

Kokemusohjaus kokemustietoon pohjautuvana asiantuntijuutena

Minulla oli ilo tehdä Jyväskylän yliopistoon syksyllä 2018 sosiaalityön pro gradu -tutkielmani kokemusohjauksesta, joka on Lahdessa Soteho -kehittämisryhmän kehittämä ja kolmeen otteeseen eri tahojen kanssa pilotoitu työmuoto. Yhteistyötä on palvelupiloteissa aiemmin tehty psykiatrian päiväpolin sekä Mielenterveyden keskusliiton sopeutumisvalmennuksen kanssa. Pro gradu -tutkielmani keskittyi erityisesti kolmanteen, PRO SOS -hankkeessa pilotoituun kokeiluun, joka totetutettiin Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymässä Työikäisten sosiaalipalveluissa. Blogissani aion avata tiivistetysti tutkimustuloksiani eli millaisena työmuotona kokemusohjaus näyttäytyy tutkimukseni valossa.

Kokemusohjaus on asiakkaan kanssa tehtävää yksilöllistä ja tavoitteellista työtä, jota tekee kokemusohjaaja (osatyökykyinen), jolla on omakohtainen kokemus kuntoutumisesta ja toipumisprosessista. Kokemusohjaus perustuu kokemusohjaajan omakohtaiseen kokemukseen mielenterveys- ja/tai päihdeongelmasta ja niistä selviytymiseen. Toiminnan tavoitteena on asiakkaan kokonaisvaltainen arjen ja elämänhallinnan tukeminen. Taustalla vaikuttavat niin sanottu ”kotoa pois” -ajattelu eli työtä tehdään asiakkaan kanssa hänen kotinsa ulkopuolella. (Piiroinen 20017.)

Tutkimustulosteni perusteella kokemusohjauksesta piirtyy kuva jalkautuvasta, asiakaslähtöisestä matalan kynnyksen palvelusta, johon liittyy kokemustietoon perustuvaa asiantuntijuutta (mm. oman työn rajaaminen, suunnitelmallisuus, tavoitteellisuus, verkostotyö) ja professionaalisuutta (mm. hyvät sosiaaliset taidot, epävarmuuden sietokyky, rohkeus puhua vaikeistakin asioista, palkkio), mutta siihen liittyy myös vertaisuuden elementtejä (mm. kokemustieto samankaltaisesta elämäntilanteesta). Kokemusohjauksen taustalla on ajatus asiakkaan tarvelähtöisyydestä, eikä niinkään esimerkiksi asiakasohjaustahosta. Tutkimusaineistoni perusteella kokemusohjauksen arvoja ovat asiakaslähtöisyys, yksilöllisyys, asiakkaan kunnioittaminen ja kuunteleminen.

Tutkimusaineistoni pohjalta laadin myös kokemusohjauksen nelikenttämallin eli SWOT –analyysin. Siitä voi nähdä kokemusohjauksen tämän hetkiset vahvuudet, mahdollisuudet, haasteet sekä uhat:

 

blogitiina

 

Kaiken kaikkiaan kokemusohjaus on työmuoto, joka on valmis juurrutettavaksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmään sekä monistettavissa eri toimintaympäristöihin. Juurruttamisen yksi isoin haaste on taloudelliset resurssit eli raha. Kokemusohjauksen paikka tulevaisuuden palvelujärjestelmässä voidaan nähdä sellaisena, että asiakasohjaus voitaisiin toteuttaa miltä tahansa sosiaali- ja terveydenhuollon sektorilta (esim. työikäisten palvelut, lapsi- ja perhepalvelut, psykiatria). Asiakasohjauksen keskiössä olisi asiakkaan tarve kokemusohjauksen palvelulle ja asiakkaan mahdollisuus hyötyä kokemusohjauksesta, eli palvelun oikea-aikaisuus ja asiakkaan oma motivaatio ja sitoutuminen. Toisaalta se voisi profiloitua myös sosiaalisen kuntoutuksen toimintamuodoksi, joka toisi työmuodolle niin sanotun lakisääteisen tuen ja tätä kautta vahvemman aseman palvelujärjestelmässämme.

Toivon todella, että kokemusohjaus löytää tulevaisuudessa oman, vakiintuneen paikkansa ja mahdollisimman moni asiakas saa mahdollisuuden kokea ja hyötyä kokemusohjauksen asiakaslähtöisestä työskentelystä ja kokemusohjaajan rinnalla kulkemisesta.

 

Anne Pulkkinen, sosiaalityöntekijä

Blogi julkaistu myös Pro Sos -hankkeen www-sivuilla.

 

LÄHTEET

Piiroinen, M. 2017. Kokemusohjaus mielenterveys- ja päihdetyön työmuotona. Valtakunnalliset sosiaalityönpäivät 25.-26.1.2017. Lahti. PowerPoint –esitys.
http://paijathameensosiaalityo.pbworks.com/w/file/fetch/114730273/4_Kokemusohjaajatoiminta_Piiroinen.pdf

Kategoria(t): Yleinen | Kommentoi